Viistovalo paljastaa pölyn tutkimattomilta seinänvieruksilta
ilta ei unohtanut minua taaskaan
hiljempaa kuin kuolleet säryn
lasken itseni pää edellä
kynnenaluset valkeina ja mieli
mietinkö taas sinua
varon ruumiita kun perille
uin enkä koskaan unohda
miten kipeästi tahtoisin muiden tietävän
kenen tahansa
kun silvon pohjapiirrustuksia
ulos kaikki mikä EI
yritän ymmärtää
etten ole järjissäni
odottaa kunnes aamu mukanaan
toisi jotain maailmasta johon
tarttua