Sivut

lauantai 27. syyskuuta 2014

kävelen hiekassa
täynnä kuoppia odottaen
minua kuin luullen
että olen päässyt pitkälle
kompastun nopeasti
nousen ylös hitaammin
kuin kynnet keskimäärin kasvavat
tarvitsen niitä
tarvitsen meitä
miksen voi olla käyrän mukainen
käyrä
ironinen nimi sille
miten asioiden pitäisi mennä
pieleen tietysti




perjantai 5. syyskuuta 2014

pelkään vielä
lyöväni pääni niin kovaa
seinään
ettei tule enää kuhmua
vaan murtunut kallo
murtunut kuin sielu
pääseeköhän se silloin vapaaksi
Tunnen vain
Kun kuumottaa otsaa
siellä se hyörii 
nahkani toisella puolella 
pettyy ei pääsekkään 
pois
vielä
kumma olento olet
syvältä sydämestä asti
hakkaa patarumpu
painavasti
olet kiinnittynyt
halaat kuin käärme
kierrät rannetta
purematta
niele et
sinisilmäisiä lauseita
tai valheita
haalean vaaleita
kuin silmien pilke