kun kerron etten ole nukkunut viime yönä
kun kerron miksi kurkkuani koskee
on aina viive
viive
kun en tiedä mitä tulee tapahtumaan
viive
kun tuntematon voi pelkoni toteuttaa
olisi sentään ollut joku tuntemani
miksi niin toivoisin
kai on helpompaa
kun on kirjeitä
mitä polttaa
eikä itseäni
hengitys hidastuu
ja luen turhaan heidän silmistään vastausta
koska hekään eivät tiedä vielä
mitä sanoa
linnut taivaalla
kääntyisivät katsomaan
mutta en ole niin tärkeä
kukaan muu ei kuullut
tarkistin jo
älkää katsoko sivuillenne
jos aika joskus pysähtyy
niin ei nyt
ei

arjen palasina

istun kuuntelemaan runon lausuntaa
ja toivon tuntevani jotain
minulle voi laittaa viestiä
voin vastatakkin
mutta en ole tavattavissa

katson itseäni peilistä
ja näen kohtia
joissa tulisi 
olla arpia

mutta miten muuten voisi
kuin sisäänpäin kasvaa
se painaa
muovaa minua
kun arvet nurjalla puolella
tervehtivät toisiaan

vaikken tunnista enää itseänikään