rakastan pakkasta

tietyissä määrin

varsinkin näin

syksyisin

vaikka kaikki kuolemantanssia joraavat kärpäset 

tunnelmaa latistavatkin

eikö ne vois vaan vaipua horrokseen

syödä neulasia 

ja kierähtää kaverin viereen

kaikki höyryää

kuin näkisi jotain

mitä ei kuuluisi

aistisi jotain

mikä on ollut estettynä niin pitkään

rakastan.

niin
tosi todelta
paha pala palalta
niin
huudan huudan
koska ei oo enää muutakaan ääntä
tää kieroutunut palapeli
saksin kaikki poikki niin
niin niin niin niin
milloinkohan naksahdan itsekkin poikki
niin niin niin niin




ai mitä pelkään eniten?
sitä että joskus
huoneen pimeässä nurkassa
luulen jonkun kuuntelevan
kun itsekseni tuota aiempaa
karmeaa sävelmää
hyräilen

mihin kotoani lähtisin;
en tahdo poistua kaupungista
ja tajusin että tämä ei ole kovin tavallista
täällä asuu vain vajaa armeija
ja silti en tiedä kaikkia paikkoja
neljää erilaista seinää
on ilo katsella
minua ei haittaa
ja se taitaakin häiritä minua kaikista eniten

lyöt itsesi niin kuopalle
polyamidiruusut ehtivät lakastua
ennen kuin sinä
rakastua

tuntuu pahalta
en tahdo hengittää pätkissä
ja nähdä
kun kaikki muutkin kärsivät tästä

tahdon tietää
onko mahdollista parantua

vai ärsytänkö loppuelämäni niitä
joita eniten rakastan

en pysty olemaan iloinen
tai nukkumaan
vaan itken ja mietin

etsin paikkaa
tälle
jonnekkin se täytyy sulloa
lähteekö se helpoiten ulos
otsan kautta
peräti takaraivosta
kokeillaan ensin se myrkyttää

oireet,niin pakko ja ajatukset
tämä on suukko
jäähyväisversio
ja litsari
sydämeni pohjasta
tiemme haarautuu tässä

jos en koskaan löydä ketään
joka ei voi muhun rakastua
ilman paria implanttia
oon ihan mieluusti yksin
käyn kahvilla tarjoilijalle puhuen
ei tarvitse jakaa jäätelöäni
paitsi jos todella haluan
puen just niin rumat sukat
kuin siltä tuntuu

hengitän sisään jotain muuta kuin ilmaa
voiko tää olla totta
vai satua
unelmaa
en oo korkeella
mut pää silti pilvissä
enkä oo syöny
juonu
mitään sen kummallisempaa

henkinen huuto

hammasten kiristys

potku

punainen viiva

jonka vain minä näen

ainakin luulen näkeväni

hengitys kuin savun katku

voisko joku tulla

poimia minut lattialta

tiedät kyllä missä nurkassa

itken kippuralla

ajatella.

joskus vielä

tämä 

on vain mun esihistoriaa