viiden sentin kolikoita
pyöreitä numeroita
säästän näitä
en sekoita toisten pieniä päitä
purkki täyttyy kohta
sen varustan ja lennän Bermudalle
raivaan hiekkaan ittelleni mukavan kuopan
gran canaria-pyyhe saa selkään liimaantua
täällä ei huonoa itsetuntoa tunneta
paineita, tai kyyneleitä
voi hetkeksi unohtaa
minkä eteen tekis ylitöitä
tai muuten vaan valvois öitä

panostan mihin sattuu, kuuluu kai toimenkuvaan
jollain ehkä hajois pää
jos sluibailis yhtä paljon
mut tää on mun rakkaus
ja hyvä niin
loogisuus ja analytiikka
valu aivolohkojen väliin jumiin
nyt siellä thrilleriä,
täydestä sydämestä,
kaikki muut tanssii

kun ei tiedä pitäskö itkee vai olla vahva
vai onks ne sittenki synonyymejä
tekis miel kirkua
mut ei uskalla ku muut säikähtää
eihä sulla mikään oo vinossa
tuntuu vaa pahalta
kuuluuhan se viuhkaan joo
mut ei oikeesti enää ees nolota
taian vaan yrittää muussata järjen ja tunteet
niistä jotain suhteellisen rationaalista rakentaa

jos hyväksyntä oliskin vastaus
ongelmaan
aivan iki-ikiomaan
et tuu onnistumaan
mutta yritä silti
voit olla väärässä
aliarvioida
kaikkihan rakastavat positiivisia yllätyksiä
vaikket sitä omalla kohdallas myönnäkkään

kuinka rauhoittavaa onkaan
liikkua seurassa
jossa ole ei ihmisiä
jotka vain sanat ymmärtäisivät
eivät merkitystä.
virheitä ei huomata
väärissä kohdissa naureta
tuomita
oudoksi leimata

ihmisiä joita aidosti kiinnostaa