sinä pieni vihainen lohikäärme olkapäälläni
kärventyneitä siipiäsi räpyttelet
merimiehen tyylikkyydellä
kiroillen
pahinta aina odotat
mutta ymmärrän että pelkäät
pieni
et tiedä maailman rakkaudesta
enkä ole näyttänyt kovin hyvää
esimerkkiä
yritin hiljentää sut
mutta päädyin vain omaa kaulaa kuristamaan
kylkiluiden kautta hakata tieni sun luo
mutta se polku loppui siniseen
nyt lupaan lohduttaa
silittää päätäsi kun käsket taas
niellä saippuaa
kertoa että heräät aamulla
lupaan valvoa vierellä
hengittää molempien puolesta