Sivut

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Annatko kaiken pois?
loputtomat lankakerät laatikon kulmassa
helposti sekoittuvat
verenkaltaiset aineet suonissa
tarvitaan vain teippiä ja purolankaa
liian kaunista että viiltäisin katki
jokin tahtoo ulos
kätketyt huudot ja kirosanat
terävät lauseet
kyyneleet naurun takana
jokainen hörähdys kätkee valtameren
annat kaiken pois
vaikkei sinulla ole mitään
huuli halki ja elämä edessä
niin sinulle sanotaan
puhallat ripsen peukalolta taivaan tuuliin
toivot itsesi vielä kauemmas
mutta olet nyt niin lähellä
itseäsi
puhtainta sinua
soit nyt kauniimmin kuin koskaan
kuin mahonkipuisen flyygelin
tummat sointusi yllättää
et kalsku muovia
enää

lauantai 6. joulukuuta 2014

ihmiset katsovat sinua
lomakuvissaan
tästä pienestä kaupungista
miettien mitä sinä olet
oletko olemassa
vain kuvissa
hajotettuna maailman albumeihin
ja kellastuneisiin filmeihin
kuka sinut
vai mitä sinä näet
elämää tästä reunoiltaan kuroutuvasta
karkaa ennenkuin lähettävät kotiin


keskiviikko 26. marraskuuta 2014

olen ikuinen juoksija
minkä luokse?
enemminkin luota pois
välillä kompastun
kierin itkien
joku ylös nostaa
kiitän
ennen kuin sitä edes itse tajuaa
pään sisäinen ääni huutaa
juokse
juokse karkuun
et osaa tilanteessa tässä käyttäytyä laisinkaan
saati missään muussakaan
älä edes vaivaudu
kun toivoo
niin pettyy
ja kun rakastaa
niin sattuu
tässä peilitalossa
on vain ovi sisään
joku uloskäynnin nielaisi
törmäilet vain seiniin jotka irvistävät takaisin
jos vain tietäisin
jos vain tietäisin miten käyttäytyä
ennen oli ratkaisu
nojauduin myötäilyyn
mutta se tuki taipuu

tiistai 25. marraskuuta 2014

vain yksi pianon kosketin soi
se matalimpaan yltävä
ei noin tummalla äänellä
kovin elävää tarinaa sävelletä
sopii siis täydellisesti
ääni mahonkia
silmät loistaa tyhjyyttään
kunnes terävöityy
eksyvät ohuet sormet
kirkkaalle koskettimelle
tuo outo käsipari
tahtoonsa taivuttelee
ei tarvitse edes
kosketusta
kuka sitten on ja miksi
voiko olla parempi  kanssa
kuin yksin
ne me quitte pas
jamais 

päästän hänet liian lähelle
näen enää vain yksin tanssivat
koskettimet
ihmiset
miten pitkään on liikaa
murto-osia vai vuosia
kunnes taas revin nuotit sielustani
arpikudoksen horroksesta
jatkamaan ikuisuutta



sunnuntai 23. marraskuuta 2014

en
olemaan paikallani
liikkumaan
pysty näitä rekkoja
pieniä maastureita
polkuautoja
väistämään kaikkia
pysty

on minut sidottu keskelle
nelikaistapääni valtatietä
voisi olla huonommin kuitenkin
olen mieluummin este kuin tiehidaste
olla huonommin
voisin olla yksin

torstai 20. marraskuuta 2014

ystävät kummia
peili
joka kaunistaa
eihän se ole niiden tehtävä
silti lämmittää
kertovat että olet tärkeä
pyörität silmiäsi ja päätäsi
kuin joku olisi huitaissut mailalla
ja kun saat kiinni sanoista korvissasi
tätä et saa särkeä

perjantai 14. marraskuuta 2014

savu tuoksuu hyvältä
kunnes se hapen syrjäyttää
kylmä piki valuu sisäänpäin
kurkusta vatsaan
painaa siellä
pieni poikanen
varsinainen feenix
savuvauva
kun yskit en tiedä mitä tehdä
vaikka tuota kurinaa
ei lopeta kai mikään
jotain täytyy silti vyöryä sisään
mutta molemmat loppuvat 
levy pyörii ympyrän täyteen
jääkaappi tyhjenee
mutta tämä pohjaton kuilu
vain kuluu suuremmaksi











musiikin kuminaan
kipeään rutinaan
selkärankanikaan tahdo ei käpristyä
kuin maasta revitty voikukka vesilasissaan
suruisa hetki
hyppään kattoon
polvet edellä lattiaan 
nyt kyllä kipristyy
selällään pala lattiaa
niskatukeen tiiviistyy
muotoonleikkatut unelmat
on silmät kiinni tai irti
silti vaivaa
ei ketään täällä näy
mittaan kahvin pöytätasolle

tervetuloa?

torstai 6. marraskuuta 2014

luolamaalaukset arabian sisäpinnalla
espressonruskealla
arjen harmaata tarinaa
ovat muodostuneet kuvittamaan

``Olet myöhässä``
käytännössä
``miksi?``
olen paljon muutakin
``oliko tuo- ``
elämäni on juoksuhiekkaa
ja minä jatkan sukeltamista
``luuletko että tätä katsotaan hyvällä kun olet työelämässä``
herään joka aamu painajaiseen
arvostat kyllä niitä
jotka heräävät siitä aikaisin
pitääkö hankkia viitta että huomaat
``se oli kolmas tällä viikolla, olet jälki-istunnossa``
olen rohkeampi kuin monet koskaan
kun astun ovestasi sisään
``mitä vielä seisot siinä``

sirpaleet tuovat onnea
varsinkin sokerista rakeiset
kirvelee vähemmän
kun kerää lattialta


sunnuntai 26. lokakuuta 2014

kumma kyllä
hienoihin juonenkäänteisiin ei haaskaa aikaansa
eteenpäin liikkuminen ongelmiin kaulaan asti uppoavana
saattaa olla tahmeaa
muttet näe
mitä edessäsi puhutaan
et voi edes juonitteluun turvautua
itseäs itsesäälin verkkoon sotkea
kaikki sanottiin aivan kuuloetäisyydellä
silmiin katsottiin

et voi mua syyttää
en salannut mitään
vaikka halunnut oisinkin
olin kiltisti
en lasejas särkenyt
kun se niin somasti multa kiellettiin
tämä pala kurkussani
kasvaa pian liian suureksi
joten
vielä kun se ulos mahtuu
sanon mitä pitänyt olisi
niin kauan sitten









keskiviikko 22. lokakuuta 2014

metallinhohtava ajatus pyörii ja tonkii mielesi nurkkia
ei jätä pienintäkään välähdystä katsomatta
kaikki se kipu
jota pakoon juokset
kaikki ne tummat varjot
joihin et halua sulautua
olet saarrettu
joudut kohtaamaan sen kaiken
käperryt kippuralle
niin pieneksi kuin osaat
silmät kiinni

kauhu riepottelee sinut kyyneliin
huudat mutta ääntäkään ei tule ulos
desibelit matkaavat sisäänpäin
kerääntyvät sielusi pinnalle
lopulta
ne yhdessä lähtevät ulos
suoristat itsesi
ja kiljut, itket
raastat pimeyden pois

ehkä vielä äänettömän huutamisen vaiheessa
olen jumissa
mutta tiedän
tiedän että joku päivä vielä laulan
jonakin päivänä

itken ilosta

maanantai 13. lokakuuta 2014

revin musteisista suonista
sormenpäistäni
kipeänsavuiset kiehkurat
sen näkee väestäni
joillain kääritty hiuksiin
toisilla silmän sulkeutuessa
voi sen nähdä vilahtavan
mutta silloin se onkin
kovin ohutta
tai todella hyvin piilossa
 .
tunnemme kipua
vaikka sen näyttää saa
loppuun asti on meidät kai tarkoitettu
palamaan
ellemme suutamme
vihdoin avaa
mustiin harsoihimme ylväästi hukkuen
tulee lorumme
loppumaan

lauantai 27. syyskuuta 2014

kävelen hiekassa
täynnä kuoppia odottaen
minua kuin luullen
että olen päässyt pitkälle
kompastun nopeasti
nousen ylös hitaammin
kuin kynnet keskimäärin kasvavat
tarvitsen niitä
tarvitsen meitä
miksen voi olla käyrän mukainen
käyrä
ironinen nimi sille
miten asioiden pitäisi mennä
pieleen tietysti




perjantai 5. syyskuuta 2014

pelkään vielä
lyöväni pääni niin kovaa
seinään
ettei tule enää kuhmua
vaan murtunut kallo
murtunut kuin sielu
pääseeköhän se silloin vapaaksi
Tunnen vain
Kun kuumottaa otsaa
siellä se hyörii 
nahkani toisella puolella 
pettyy ei pääsekkään 
pois
vielä
kumma olento olet
syvältä sydämestä asti
hakkaa patarumpu
painavasti
olet kiinnittynyt
halaat kuin käärme
kierrät rannetta
purematta
niele et
sinisilmäisiä lauseita
tai valheita
haalean vaaleita
kuin silmien pilke


tiistai 19. elokuuta 2014

sinä pieni vihainen lohikäärme olkapäälläni
kärventyneitä siipiäsi räpyttelet
merimiehen tyylikkyydellä
kiroillen
pahinta aina odotat
mutta ymmärrän että pelkäät
pieni
et tiedä maailman rakkaudesta
enkä ole näyttänyt kovin hyvää
esimerkkiä
yritin hiljentää sut
mutta päädyin vain omaa kaulaa kuristamaan
kylkiluiden kautta hakata tieni sun luo
mutta se polku loppui siniseen
nyt lupaan lohduttaa
silittää päätäsi kun käsket taas 
niellä saippuaa
kertoa että heräät aamulla
lupaan valvoa vierellä
hengittää molempien puolesta






torstai 14. elokuuta 2014

syvää väsymystä
samat urat kaartaa
bussi vailla raiteita

           ratti kääntyy?!mitä!?

naurat ja katsot minua
silmät pyörii luomien alla

           niinhän se
           jos sitä vain kääntää

mutta samaa ympyrää olet kiertänyt aina
ja olemme me

            mietitkö taas 
            älä vaivaa kaunista päätä
            se on niille
            joilla ei ole muuta

mitä meillä sitten on
            
             mietin askelia
             ja hyppyä
             niiaat
             ilman hymyä
             se erottaa meidät muista

ja se
ettemme osaa muuta

             




tämän täytyy
loppua
jos en rakasta itseänikään
miten voisin sietää toisen puutteita
huonoja päiviä
onnellisena elämäni loppuun asti

kelaan muistia seitsemäntoista vuoden
mitä olen tehnyt
miksi vihaan itseäni
miksi yllätyn kun muut osoittavat iloa
halaavat minut nähdessään
tämän täytyy
loppua
jos en rakasta itseänikään
miten voin
huonoja päiviä
elämäni loppuun asti
kestää




tiistai 12. elokuuta 2014

itkin kuin pieni palanen
hyörin tuntemattomia katuja pitkin
patjan lämmöstä uneksin
ja itkin koska tunsin
että kukaan maan päällä ei puolestani
samoja palveluksia koskaan tekisi
itseni tähän tilanteeseen asetin
miksen osaa olla kylmä
kuten kaikki
muutkin

lauantai 5. heinäkuuta 2014

pitäisi lukea psykologiaa
olla ystävä
syödä
ja tarpeeksi nukkua
että jaksaisin töihin joka aamu raahautua

laskuri puhelimessa ilmoittaa
enää 86 päivää
sitten pitäisi kirjoittaa
sulkeutua saliin
ja paperille oksentaa
yritän syventyä kirjaan ja nauttia
tämä kaikki minua kiinnostaa
mutta sensorit ja ytl takaraivossa naksuttaa
monta pistettä tuon nimen muistamisesta saa

kamalan kiitollinen kaikesta
niin rikas poppoo
ystäviä erilaisia
mutta pelkään niin paljon
että heidät menetän
ja järkeni
että sanon jotain väärin
tai olen hiljaa
mutta väärässä kohdassa
joten loogisesti jos en heitä näe
en suhdetta voi hajottaa
romuttaa heidän kuvaansa
minusta
ollaan siis turvassa molemmat

paahdan töissä aamusta iltapäivään
en ehdi liikaa miettimään
ja se on hyvä
kun tulen kotiin
käyn sohvalle nukkumaan
eikä
muu maailma
minusta tunnu pahastuvan

ehkä joskus vielä pohdin
mitä haluan
ei mitä pitää






voiko väsyä olemaan oma itsensä
eikö se pitäisi tulla luonnostaan
miettimättä
eikö juuri iän ikuinen kotrolli
kameleonttimaisen maastoutumisen
pitäisi
olla raskasta



lauantai 28. kesäkuuta 2014

et sinä voinutkaan tietää
koskaan en tahtonut sulloa silmiisi kyyneleitä
päinvastoin
nukkuessasi houkuttelin niitä ulos silmäkulmasta
hiljaa hyräilin
pyysin
matelin
et tainnut nähdä miten paljon yritin

tahdonalaisesti yritin ítselleni valehdella
että rakastamalla kaiken voi korjata
ettei ole ongelmia
kipua
tosiasiassa
kuin märkiä papereita
joille tippa mustetta
on jo liikaa

kaikki
on
mustaa
NIIN
MUSTAA

vaikka kuinka yritän valoleikit luoksesi ohjata
ihosi kuin peili ne pois keilaa
ehkä lähestyn koko ongelmaa
ihan väärästä suuntaa?
ehkä hankin tikkaat
ja laskeudun kuoppaan
halaan
tunnen kaiken
jos se minutkin syö
emme ainakaan ole yksin
sitä kovasti epäilen
tän hupparin alla piilee siivet
ihan niinkuin sinunkin
eikä kuilu
ole kaivo
vaan silkkipaperia
kun vain kauniit siipesi levität
revit sen seinät
alas





perjantai 27. kesäkuuta 2014

kahvitahrat reunoilla
tavalla tai toisella
kuvastaa
kuin mustetahrat
niillä korteilla
mitä näet
oletko sekopää vai aivan tylsä
varo vain
jos vastaat väärin
vaikka ei kyllä ole
oikeita vastauksia

aina välillä selviä hetkiä
kuvia
kuin mainoskatkoja
millaista elämä voisikaan olla
jos en pelkäisi
melkein kaikkea
sydän painava ja ohut
samaan aikaan
levittää minut pitkälleen
aallonpohjaan




hampaiden sijalla pisaroita
mahlaa kitkerää
kieli varoen hipoo
missä helmet kiilsivät
kun hymyili
vaan ei kiillä enää
helise enää
nielaisi kieleen sidotun tiukun
kuin harkitsemattoman lauseen viime tavun

ei puremasta haavaa jää
vain tahmea
leima
johon ykinkertaisesti tarrautuu
monimutkaisinkin
merkitsijä
kai tahtomattaan
kohtalon omat varovasti
kohoilevaa päälleliimattua arpeaan
tuoksuvaa
haistavat
ja muistavat
mitä eivät tahtomallaankaan osaa
katua
miettivät missä
missä voi tuo olento olla nyt
kenen mukista juo
milloin ilmestyisi
vihdoin takaisin
viivana astiakaapille
joka aamu
varovainen raotus,pettymys,huomisen odotus
kaikki alkaa alusta




sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

hassua
kasvoin siinä valossa
että voin tehdä mitä haluan
pystyn
kunhan yritän
ja parhaani riittää
siinä missä muidenkin
jotenkin hassua
mielestä niiden
rinnat estävät aivotoimintaa
tunneälyni järjenjuoksua
mitä vittua
-juuri sitä,
nimenomaan
Ei.
Ei ole kyse vain 20 sentistä
on kyse niin paljosta muusta
miksi on tasa-arvoista
että se toinen sukupuoli
edes mainitaan
miksei kukaan havahdu
kun miestä neidiksi pilkataan

asun hyvinvointivaltiossa
miksei nainen voi lain
mukaan
raiskata?

maanantai 12. toukokuuta 2014

Katsoin peiliin
näin narkkarin
yritän nukkua
mutta uni tuntuu turhalta
sen sijalla
että
voisin
olla
joku.
Jossain muualla.
Mieluiten pinnalla.
Pää kuin valtamereen uppoaa
kun sen lasken iltaisin 

torstai 8. toukokuuta 2014


miten eivät porot kantaudu
alas pohjaan
piirtämään
tähtikarttaa
kurkun kautta otsaan
sieltä voimalla
harmaa aine sekoittuu
kuin maito aamun nautintoon
täällä hennosti vähemmän myrskyää
puolessatoista metrissä
sydämessä palo on kuin
kynttilä meressä
vaahtopäät/sen läpätyksen voi
melkein nähdä

välissä ruskean juoksuhiekan
ja pudotuksen
on
tippalukko


perjantai 11. huhtikuuta 2014

miestä enemmän tarvitsen ystäviä
ihailua enemmän rakkautta
ääntä enemmän puhetta
enemmän kuin rahaa
tarvitsen henkistä pääomaa
puu on pelkkä kelo
ilman sisältöä
kaunis
säälimättömän heikko

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

sateinen päivä
ensimmäinen valovuosiin
en muistanut miten kaunis väri harmaa voi olla
kuin aamun usva
valmistellen uutta päivää
pajunkissa
ujosti pilkistäen kuorestaan
ilman mitään ajatusta
edes häivää
mitä odottaa

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

sinä
tulipumpuli
koostut tähdistä
sinä
olet ainutlaatuinen
toista ei ole
eikä tule
kulta
sinä
et saa koskaan luovuttaa
saati katkeroitua
sinä
et ole täällä vain portaana
sinä
olet
aivan
oikea
sydän
etsin unikuvaa
toivon niin kovasti etten vain keksinyt sinua
häilyvä muisto
en pysty näkemään

en muista piirteitäsi
tunnistaisinko sinut kadulla?
en kysynyt nimeäsi

onko tämä se fataali virhe
joka ratkaisee 
ei päivät yksinäiset
vaan yöt
aamut
illat






toiminta ei ole kaikille
tähyilytorni puolentoistametrin korkuinen
toisensa perään
väsyi
ja itki kuutamolle
omat pienet silmänsä
siitä kaikesta mitä todistamaan päätyi
oletko sinäkin sellainen
unohda ajat tuuliset ja suruiset
muista kaikki mitä muut
eivät huomaa


sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

ole enemmän
ulkona ja oma itsesi
mieti vähemmän
pidä huolta
anna ennemmän hiljaisuutta
voit oppia jotain
syö vähemmän kaikkea
mikä vain syövyttää
hengitä syvään ja luota
tiedän että inhoat sitä
silti
viimeinen
loppuelämän lupaus

lopeta kuoleminen
ala elää




tiistai 25. maaliskuuta 2014

ironiaa
voiko se olla minä
eilen täynnä toivoa
paasasin hetkestä
vaikken osaa itse tarttua mihinkään
ehkä pitäydyn vain osassani
näkökulman valottamisessa
täältä kuopasta
kuitenkin tänne
aika ajoin
                                  
                                         
               tipahdan

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Onko meillä mitään
Onko meille luvattu mitään muuta
ikuisuuden lisäksi
kuin tämä hetki
täällä
nyt
älä tuhlaa hetkeä
silmänräpäystä pelkoon tulevasta
kuvitelmasta





keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

tämä on yksi niistä runoista
jotka eivät tunnu loppuvan koskaan
varsinkaan silloin
kun sitä toivoo
niin kummallisesti se tietää
milloin kärsivällisyytesi ei meinaa kestää

joku on sanonut
kai joskus
ettei nukkua voi
varastoon

mutta kun aurinko laskee
alkaako oikea yö
vai unelias aamu
täynnä kulkukoiria ja pahaa kahvia
mutta olethan sen verran nähnyt maailmaa
ei koskaan voikkaan






























































kelata ja unohtaa

tiistai 4. maaliskuuta 2014

tunteita

katseesi tuntuu katsovan minua oikeasti
ruma kaupunki syö olematonta snobia sisältäni
en näe kukkia mutta elämää on ympärilläni
kahvi täyttää hetkeksi kuopan,jäätyy täytteeksi
onneksi se sulaa myös
elämännälkä on parempi kuin
kylläisyys

perjantai 28. helmikuuta 2014

mitä on pelko
mitä on rakkaus
mikä niissä yhtenevää
toinen
       hajanaista
molemmat aortat
pulppuavat kuin imatrankoski
mutta olotilassa toisessa vain
tahtoo hypätä


tiistai 25. helmikuuta 2014

sisälläni on vajoama
mariaanien hauta
hyväksy tappiosi
jos minuun joku sukeltaa
voin taata
elämää
ei löydä
pimeimmistä kerroksista
enää


on kahdenlaista rauhaa
sitä outoa
joka tulee lajitelluista sukista
tai kun ei tarvitse katsastaa autoa
kun ei sellaista omista
sitten on se toisenkaltainen
luottoa
maailmaan



perjantai 21. helmikuuta 2014

jäätynyttä sammalta
rapistuneita taloja
maalia
vanhoja mainoksia
suuria puita
joiden latvoja katsellessa pilaa nahkakengät
vesisateella
hengitän sisääni tätä
se on kuin sumua
elää hetkessä
kun ei näe muualle

maanantai 3. helmikuuta 2014

muiden terävät mielipiteet
eivät voi repiä kappaleiksi
haihtuu pois paikalta
jos ei välitä
siinähän yrittävät
minä en enää kuule
MINÄ EN ENÄÄ KUUNTELE
PUUKOTAN ITSEÄNI AJATUKSISSANI
KOSKA JOSTAIN SAIN PÄÄHÄNI
ETTÄ SEN ANSAITSEN

minä en enää aio välittää
vaan rakastaa

kuunnella sitä käheää ääntä
joka antaa toivoa

vielä se ääni kirkastuu






lauantai 25. tammikuuta 2014

Piti vain sinut nähdä
Olin taas se sama  vanha
Ei rakasta itseään sen vertaa
Et osais anteeksi antaa
Itselleen ne kaikki sanat
Et olin suurimmaksi osaksi vaan
pilkan aihe
Poistua seurasta
Väärien ihmisten
Koska minähän olin vain ajan tappamista varten
Kun muilla tuuttaa varattua
Mitäköhän se kertoo
Ei minusta vaan heistä
Että niin usein piti seuraan minun alentua

Nykyään
minun kanssa aikaa vain vietetään

maanantai 20. tammikuuta 2014

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

en tahdo näyttää kovalta
pitää ihmisiä loitolla
pidän vain vahvuuden tunteesta
en puhu nyt voimasta
tai vallasta
vaan vahvuudesta
siltä yleensä tuntuu
kun vetää maiharit jalkaan
onko kaunis aina haurasta
ja hetkellistä
tuskin
jos sitä suojelee
syvällä sydämmessä
ei anna hapettua pilalle

Olet niin suurpiirteinen
söisit varmaan luntakin jos sitä tällä hetkellä olisi
onhan se kylmää
ja puhtaan näköistä
niinkuin puolet siitä seurasta
josta aikasi vietät
välinpitämättömyytesi
onko se osa karismaa
vai heikkoutesi
kerro
kuiskaa
kirjoita
ripusta kyyhkysen nilkkaan
savumerkitkin osaan
sosiaalisena ihmisenä
tullut opeteltua

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

outo likinäkö mua vaivaa
näen nimittäin
vain
eiliseen


En tahdo ihmisiä lähelleni, jotka satuttavat minua.
En tarvitse
en ansaitse
en päästä lähelleni ihmisiä
jotka satuttavat minua
En halua lähelleni ihmisiä, jotka syyllistävät minua
teen sitä itse aivan tarpeeksi.
En tahdo lähelleni ihmisiä, jotka vaativat liikaa
en juo enää aamunkoittoon
riittämättömyyden  myrkkyä.
En halua lähelleni ihmisiä, jotka eivät kunnioita minua
olen kerännyt revittyjä arvonpaloja
kuronut itsetuntoni
tilkkutäkiksi
siinä haarniskani