Sivut

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

metallinhohtava ajatus pyörii ja tonkii mielesi nurkkia
ei jätä pienintäkään välähdystä katsomatta
kaikki se kipu
jota pakoon juokset
kaikki ne tummat varjot
joihin et halua sulautua
olet saarrettu
joudut kohtaamaan sen kaiken
käperryt kippuralle
niin pieneksi kuin osaat
silmät kiinni

kauhu riepottelee sinut kyyneliin
huudat mutta ääntäkään ei tule ulos
desibelit matkaavat sisäänpäin
kerääntyvät sielusi pinnalle
lopulta
ne yhdessä lähtevät ulos
suoristat itsesi
ja kiljut, itket
raastat pimeyden pois

ehkä vielä äänettömän huutamisen vaiheessa
olen jumissa
mutta tiedän
tiedän että joku päivä vielä laulan
jonakin päivänä

itken ilosta

2 kommenttia:

  1. Runosi olivat mukava löytö. Kirjoitat taitavasti, kuten blogisi otsikossa sanotaankin: rytmikkäästi. Kiitos näistä!

    VastaaPoista
  2. Voi, kiitos itsellesi kauniista sanoista!:3

    VastaaPoista