huoneessa kelmeä ilma
juhannusruusut jo kuolleet
muttei niitä pois raaski heittää
vaikka jo pilvet itkee kylmää hattaraa.
mies
liian käyrät viikset ja parta,
silmät sulkeutuvat
haaveet paremmasta
jostain kauemmasta
kai saavuttamattomasta
olisivat tuon viheliäisen oven toisella puolella
mutta kun
vasta huomenna
annat itsellesi luvan
juosta

inhoan peilitaloja

normaalisti näkee itsensä vain sisältäpäin

siellä saa ajatuksen siitä

mitä muut minusta luulevat

ja miten vähän se muistuttaakkaan sisäpuoltani

tai kun pidät paitaa väärinpäin

ja kaikki osoittelevat ja huomauttelevat

syvimmät anteeksipyyntöni

tai no, ei oikeastaan,

ei ole aikomustakaan muuttua

miksi pidämme kulisseista
vaikka niistä voisi tehdä ihan oikeita
jos ne vain ensin hajottaa

hei, joo!
vaihdetaaks ongelmia?
sä saat mun
ja mä sun olemattomat
saat vapaasti miettiä keskellä yötä
joka ikistä virhettäs
ni mä voin istua kotonas
ja valinnanvaikeutta itkeskellä
polkee jalkaa polkee jalkaa
et tolla mitään saa.
jos todella tahdot
et elämäs alkaa
niin avaa silmäs
ja kokeile vaihteeks empatiaa

miten niin kapeaa mielipidettä
voi niin leveästi esitellä
tunnen
tunnen sapen kiehuvan niin kovaa etten enää kuule omia ajatuksiani
saati ymmärrä kuunnella järjen ääntä sillä
tiedän.tiedän ettei ole hyötyä huutaa ja takoa järkeä
liian hyväksi oman mielipiteesi luulet
minua kuunnellaksesi

pitäis kai rauhoittua
hengittää
laittaa tärkeydet järjestykseen
mutten tahdo herätä jonain pilvisenä aamuna,
tajuta etten auta ketään
torjun itseinhon, en sinua

kun huomenaamulla
pahaa-aavistamatta
pyyhit teelehtien rippeitä suusi ympäriltä
olen jo ällöttävä klisee
ja mikä pahinta
tein sinustakin sellaisen