kaikki peittyy
kylmään untuvaan
hiljaisuus levittyy
tunnen onnea
jos nää hiutaleet pakkasella
kuurankukkasilla
mun silmäkulmat koristaisi
en enää itkisi
kädet levittää varjoiksi
osaisin
ja niistä pienimmistä hetkistä
ilon
en irti
vaan lainaisin
ja
hymyllä
palauttaisin

kiidän yöjunassa
ajattelen ja huomaan
ettei ajassa tässä
ehdi mitään saamaan aikaan
jos ei ole
viekas
nopeat syövät hitaat
savannilla kirjaimellisesti
täällä vain noin muodossa kuvan
katkeran
ja kielellisen

kun katuvalot kiitää karkuun
silmäkulmaan
kaukaiselta tuntuvaan
toivon että ne olisivat päiviä
jopa vuosia
kelaan niitä kuin vanhaa filmiä
opin virheestä
aika parantaa

muistot
kuin suolaa

niin kauan kun jalat pysyy asvaltissa
ja silmät kiinni
hymy leviää
ja lämmittää
tökeröt kohteliaisuudet

miuta ei ole ollenkaan
jos ei ois miuta joskus kiusattu
miuta ei olis ollenkaan
jos olisin sanonu juuri sen
miltä miusta on tuntunu

miuta ei ois
jos olisit ottanut miuta sillon kädestä
et ranteesta
ja ku ruton omaa
kohellut
jos oisin sinä yönä nukkunu
ei olis miuta ollenkaa
olis joku toine.

joku
joku joka ei uskalla kaveria tukee
joku
joka ei omien periaatteiden  takan seisois
loppuun asti
joku
joka ei osais nukkuu
joku
joka osais julkisesti itkee

joku
joka joka en haluu olla
koska se
ei oo
mie.

niin paljon

liikaa

yli äyräiden

räjähtää

pinta vajoaa

pienikokoisen

vähenemisyyden

tyhjiö

lopeta.

misä on lasin keskiväli

missä sopiva

miksi keskinkertainen

on aina paha

äärilaitojen maailmaan

en taida sopia ollenkaan

mä nään
oot vielä siinä
niin lähellä
hiljaa samalla
valut pois
sormieni välistä
silmieni tuikkeesta
kumpikaan ei sano mitään
silti molemmat tietää

kunhan palaat
niin en unta tänäkään yönä
joudu odottamaan

palaa vielä
voin nauraa sun suurille tarinoille
palaathan vielä

niin en v
            a
              l
               u
susta kauemmaksi

alkaa olla vähä myöhäistä, varmaan
unelmoida
sinänsä olisin ollut tapaus ideaalinen
kasvatin ennemmin parran 
kuin selkärangan

oi niitä aikoja

mitä mä oikein yritän selittää
häviääkö muka luonteenpiirre tuollainen
koskaan minnekkään
keran upotin keskusteluun
ilmaisun
olen mukavanhaluinen
vastaus oli vain
kyllä senkin
voi muuttaa

niin
siis minkä
voi muuttaa siis minkä
haluat muuttaa
minutko?

itkunsekaisia päiväunia

rauhoittavia

outoja ovia

tahdonko mennä eteenpäin

ja korjata vian

vai ontua

koko loppumatkan

miltä kivun pitäisi tuntua

"kaunis aamu muuten
tuo pukee sinua"
huutaako timantti harakalle
en ymmärtänyt ilahtua

henkkoht remontti
hiomakoneella särmät pois
jos sittenkin vain
päättäisin laihtua

"oletko sä varma
että oot täällä
ihan tarkoituksella
sun paikka on kahvilassa
siellä nuhruisimmassa kulmassa
ei mitään henkilökohtaista
sanon vain
niinkuin on tavallista"

piti se arvata
ei mun sulkia kannata mihinkään suuntaan
harjata
jos sä saat kiillottaa pitkään
et näytät tuolta

jalat viistää  märkää asvalttia

kiiltävää kuin vinyyli

laulan koko matkan

en aio vaihtaa raitaa

puolet tahdonvoimasta

sävelmästä tästä ponnistaa

varpaat toimii neulana

musiikki mun läpi lyö

hyökyy

kunnes oon pääsyt

omaan paikkaani

nyt sen tunnen ja tiedän

mua autetaan

pääty laidan heijaa

kipristän niin kovaa kuin jaksan

tunteen alla tyhjyyttä

tunnen alla tyhjyyttä

mutta irti pitäisi silti päästää

mieli oppii lentämään

tahdon tuntea pakkasen poskellani
sydämen luiden alla
huutaa niin pitkään etten enää kuule tätä hiljaisuutta.
älä turhaan itke
ei minulla ole kylmä
iho kananlihalla

meidän äänissä on tummasävyinen ero
kesti pitkään tajuta
et tahdot mut vain
tuhota
me ei olla samalla puolella
nyt sut nujerran
tajusin et ei olla yhtä ja samaa
mikä helpotus