Sivut

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Lapselle
tahdoin sinusta vahvan ja vapaan
jos en sinua koskaan tapaa
olen aina ollut liian nuori tai vanha puhumaan
vähät siitä
ole eri nainen
Se
jonka silmistä näkee ettei ole pahoillaan
ilman syytä
ole erilainen
lupaathan
sano mitä tarkoitat
ennenkuin muut kerkeävät
tiedä järjetön merkityksesi
osaat ehkä arvostaa sitä niin
muissakin
ojenna kätesi
tiedä kuitenkin
ettei se tyhjänä
tule pysymään
tempaise käsi itsellesi
varoen pidä kiinni
kun olet varma
älä päästä irti

Silmä mustana rakkaudesta
siitä se mieskin mätkii
kanna kuin kunniamerkkiä
muita ei naisille tässä sodassa jaeta
arvet vain kasvattavat ihon paksummaksi
olen kohta mahdoton rikkoa
ellet vaihda rystystesi paikkaa
laskeutua
tavujen paikkoja
viiltää
voit haukkua niin paljon kuin jaksat
ulista paikoista joista eniten inhoan itsessäni
rakastan niitä koko ajan enemmän
sillä meillä on yhteinen
vihollinen


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

jätän jälkeeni vain korvalorut
jotka muistat vaikket voikkaan päälle astua
taas puen
varasanastooni
turvaudun
tiedän ettei se
ole mun asiani tervehtyä
enemmänkin sairastua

tasapainohäiriöni ei vaikuta kävelyyn
vaan sydämen sykkeeseen
siihen miten vastaan
kun udellaan miten pärjäät omillasi
on taidetta väistää kysymys
vaikka onnistut
olet tehnyt vastustajalle maalin
kuka on tässä vihollinen
miksen osaa muuttaa ajatelmieni asetelmaa
ei näy verikokeissa
vaikka miten moneen putkeen kyynärtaivettani tyhjennätte
miten paljon aikaa vietän hiljaa
seulanne
ei saa
otetta






torstai 19. marraskuuta 2015

Se kuiskaa illalla nuku pois
samalla tajuan
etten ole enää yksin päässäni
nielaisen
huomaako se
jos en liiku ollenkaan lakkaan hetkeksi hengittämästä
tanssi hiljaa vaihtuu
mutta osaat
vain yhdet askeleet
tahti tihenee
et aio katsoa varpaitasi
murrat vähäiset kynnetkin
tasapaino vähenee
kaatuessasi et mieti mitään
mutta nostettaessa ylös kysytään
      Kaipaatko koskaan sitä aikaa
      kun sinulla oli väliä

Et oikeasti nostanut minua ylös
vedit alemmas tasaiselle
seisomaan kuiluni reunan yli
katsomaan päiväkaudet omaa varjoani
olet varma että muiden on parempi
jos en lähde pimeästä
lupaat etten osaisi satuttaa ketään
sieltä

On totta
narunvedossa jokainen arpa voittaa
ellei kuristu
ketään ei satu
pelaa varman päälle
ei täällä ole ennenkään vavistu
Seuraa rytmiä






kukaan ei ole niin vahva kuin tahtoisi
tai tarpeeksi herkkä kuulemaan nuotit oikein
jokainen on tarpeeksi kaunis
saamaan mitä haluaa
tässä kierossa kuunkierrossa
kerros sakkaa pohjalla
pinnalla hapan kerma
petrimaljaan meidät halutaan
loistamme pimeässä
taakse valovuosien päähän
jonne sielut hamuavat
ja vartalot kynsin hampain kurottavat
kun jalat eivät enää kanna