Sivut

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

olen ikuinen juoksija
minkä luokse?
enemminkin luota pois
välillä kompastun
kierin itkien
joku ylös nostaa
kiitän
ennen kuin sitä edes itse tajuaa
pään sisäinen ääni huutaa
juokse
juokse karkuun
et osaa tilanteessa tässä käyttäytyä laisinkaan
saati missään muussakaan
älä edes vaivaudu
kun toivoo
niin pettyy
ja kun rakastaa
niin sattuu
tässä peilitalossa
on vain ovi sisään
joku uloskäynnin nielaisi
törmäilet vain seiniin jotka irvistävät takaisin
jos vain tietäisin
jos vain tietäisin miten käyttäytyä
ennen oli ratkaisu
nojauduin myötäilyyn
mutta se tuki taipuu

tiistai 25. marraskuuta 2014

vain yksi pianon kosketin soi
se matalimpaan yltävä
ei noin tummalla äänellä
kovin elävää tarinaa sävelletä
sopii siis täydellisesti
ääni mahonkia
silmät loistaa tyhjyyttään
kunnes terävöityy
eksyvät ohuet sormet
kirkkaalle koskettimelle
tuo outo käsipari
tahtoonsa taivuttelee
ei tarvitse edes
kosketusta
kuka sitten on ja miksi
voiko olla parempi  kanssa
kuin yksin
ne me quitte pas
jamais 

päästän hänet liian lähelle
näen enää vain yksin tanssivat
koskettimet
ihmiset
miten pitkään on liikaa
murto-osia vai vuosia
kunnes taas revin nuotit sielustani
arpikudoksen horroksesta
jatkamaan ikuisuutta



sunnuntai 23. marraskuuta 2014

en
olemaan paikallani
liikkumaan
pysty näitä rekkoja
pieniä maastureita
polkuautoja
väistämään kaikkia
pysty

on minut sidottu keskelle
nelikaistapääni valtatietä
voisi olla huonommin kuitenkin
olen mieluummin este kuin tiehidaste
olla huonommin
voisin olla yksin

torstai 20. marraskuuta 2014

ystävät kummia
peili
joka kaunistaa
eihän se ole niiden tehtävä
silti lämmittää
kertovat että olet tärkeä
pyörität silmiäsi ja päätäsi
kuin joku olisi huitaissut mailalla
ja kun saat kiinni sanoista korvissasi
tätä et saa särkeä

perjantai 14. marraskuuta 2014

savu tuoksuu hyvältä
kunnes se hapen syrjäyttää
kylmä piki valuu sisäänpäin
kurkusta vatsaan
painaa siellä
pieni poikanen
varsinainen feenix
savuvauva
kun yskit en tiedä mitä tehdä
vaikka tuota kurinaa
ei lopeta kai mikään
jotain täytyy silti vyöryä sisään
mutta molemmat loppuvat 
levy pyörii ympyrän täyteen
jääkaappi tyhjenee
mutta tämä pohjaton kuilu
vain kuluu suuremmaksi











musiikin kuminaan
kipeään rutinaan
selkärankanikaan tahdo ei käpristyä
kuin maasta revitty voikukka vesilasissaan
suruisa hetki
hyppään kattoon
polvet edellä lattiaan 
nyt kyllä kipristyy
selällään pala lattiaa
niskatukeen tiiviistyy
muotoonleikkatut unelmat
on silmät kiinni tai irti
silti vaivaa
ei ketään täällä näy
mittaan kahvin pöytätasolle

tervetuloa?

torstai 6. marraskuuta 2014

luolamaalaukset arabian sisäpinnalla
espressonruskealla
arjen harmaata tarinaa
ovat muodostuneet kuvittamaan

``Olet myöhässä``
käytännössä
``miksi?``
olen paljon muutakin
``oliko tuo- ``
elämäni on juoksuhiekkaa
ja minä jatkan sukeltamista
``luuletko että tätä katsotaan hyvällä kun olet työelämässä``
herään joka aamu painajaiseen
arvostat kyllä niitä
jotka heräävät siitä aikaisin
pitääkö hankkia viitta että huomaat
``se oli kolmas tällä viikolla, olet jälki-istunnossa``
olen rohkeampi kuin monet koskaan
kun astun ovestasi sisään
``mitä vielä seisot siinä``

sirpaleet tuovat onnea
varsinkin sokerista rakeiset
kirvelee vähemmän
kun kerää lattialta