musiikin kuminaan

kipeään rutinaan

selkärankanikaan tahdo ei käpristyä

kuin maasta revitty voikukka vesilasissaan

suruisa hetki

hyppään kattoon

polvet edellä lattiaan 

nyt kyllä kipristyy

selällään pala lattiaa
niskatukeen tiiviistyy
muotoonleikkatut unelmat
on silmät kiinni tai irti
silti vaivaa

ei ketään täällä näy

mittaan kahvin pöytätasolle

tervetuloa?