joskus pelottaa
mitä jos sisällä on tyhjä kuoppa
mitä jos en saa unta
mitä jos jään yksin
hiljaisuuteen ajatusten kanssa

joskus pelottaa
etten voikaan paremmin huomenna

tää tulee sydämestä
nätin käsialan taakse niin helppo on piiloutua
mut en näe siinä enää järkeä
eihän kukaan silloin kuule minua
olen nimittäin aika suttuinen
ei minusta saa selvää
varsinainen harakanvarvas
voisinkin lentää pois
kun tuntuu vaikealta
nähdä samat naamat päivittäin
kun kuohuu liikaa pinnan alla
tulisin kyllä aina takaisin
syömään aamupalaa ja kuulemaan murheet
en voi elää ilman toisia
en päätäni kasaan yksin saa
mutta kun sen joku toinen hajottaa
pitäis päästä pois
kun ei ole muuta vaihtoehtoa
kuin tyytyä itse haavat nuolemaan

joten kun et enää ymmärrä
suttuisia kirjeitäni
lupaan ne sulle ääneen tavata
mutta ymmärräthän
se tapahtuu vasta kun sut näen
eli jollet jaksa odottaa
paras opetella mun kuin vieraan kielen merkkejä
lukemaan

revin oksia sulle maljakkoon

oothan kaupallistumista vastaan

et ole standardien ihminen

lähempänä humanoidia

et väsyneenäkään puhu päälle

musiikin saati ihmisten

minä taas en tiedä miten kuunnellaan hiljaa

tiedän silti ikuisesti

et voisi mua taakses jättää

jos lentävä astiastosi

tellukseen pinnalle tärähtäisi

ottaisit mut mukaan empimättä

onhan mulla ansiomerkit suunnistuksesta

tunnen kun aivokuori heiluu
hakkaa kalloon
jalat tärisee
radio huutaa
se saa kuulijan ja niin minäkin

kaikki on helpompaa päivällä
häiriötekijöitä tarpeeksi
ajatuksilta piiloutumaan
pois työntämään
mutta kun olet vaipumassa lepäämään
kaikki tulvii
täyttää hiljaisuuden
kaulaan asti
etkä muista enää
miten uidaan
koiraa tai kilpikonnaakaan
joten et nuku.
aurinko nousee jo
mutta tiedät
et voi elää näin

et voi olla vain pettymys
jo lausuttaessa täytämättä jätetty lupaus
miksi vaivautuisin
edes katseen valaisin
jos en sinussa mitään näkisi?
koita pikkuhiljaa ymmärtää
minä en valehtele.
ja vaikkei se tarkoitakkaan
että olisin aina oikeassa
voit minua uskoa

rakastan sinua

joku ovela sanoi
et ei oo aikaa
on vaan kelloja
hämmennyin totaalisesti

jos aika ei oikeesti liikukkaan minnekkään
solut vaa hapettuu
aurinko vetää rundii aina vaan
ja mä junnaan paikallaan
aina
vaan