lakata hämmästymästä
maailman
edessä
et saa
hukkua
jättää omaan arvoonsa
mikään ei muutu jos katsot
pois
se tuijotus
ei suostu katoamaan
vieressä
kuin vaaleissa
on parempi kaltaisensa sielun
nukkua
älä sammuta
ääntäsi
vain etteivät muut ehtisi

tunnenko itse sen

milloin minusta
muodostuu trauma
syyllisyyttä

en tunne enää
viimeinen murtuma tappoi hermot
siihen

kenen sängyn alla me sitten vaanimme
turvan tunnetta
syömme
kenet minä saan

kauhusta huutamaan
ja kainoudesta tukahduttamaan
jos
tietoisuudestani mitään
on silloin jäljellä
varoen 

ylppö laulaa

mitä eniten
kaipaan sinussa
sitäkö kun joku
lyö samalla mitalla
vetää vielä enemmän yli
sitäkö
miten en hävennyt
kun silitit kylkeäni
ja vain minä tunsin miten
raskausarvet välkehtivät kosketuksesta
sitäkö
ettet pakottanut minua
tiennyt aina paremmin


ylppö laulaa
liian moni joutuu lähtemään rakkaimpansa luota heikkoutensa takia
joku juo liikaa joku pettää
joku puhuu liikaa joku ei mittää
joku nalkuttaa joku lyö 
joku sairastuu ja toista syö
joku kadehtii tai työ menee kaiken edelle 
ihan vitun raskasta olla mustasukkainen
joku rakastaa mut tajuu et tarvii vapauden

jossain vaiheessa minua ei enää ole
on vain pelkoa ja vihaa ja ne
selaavat leikkaustarpeita
molemmilla oma visio miten olisin
kaavoitus
heidän toiveistaan
nykyinen arvoitus
ei kelpaa

muuttolinnut räpyttävät siipiään
aurinkoa vasten
lipuvat taivaan halki
kuin katkennut helminauha
tuuli tuntuu kulkevan suoraan
lävitseni
etelään
sanotaan
ettei osata enää elää hetkessä

minä en muualla olekkaan

musiikin rytmi määrittää sykkeen uudestaan
silmät kii
nojaa taakse
et kaadu
vaan sut otetaan viimein kiinni
molemminpuolisen ymmärryksen ilmapiiri
kaikkoaa kun ovet suljet
pelottaa vitusti et kuolen
ja että elän näin
mainoskatkoilla
väliajoilla

En enää pelkää pimeää
sinä olet sielläkin
et ole pisara meressä
vaan koko meri yhdessä pisarassa
en muista kuka sen kirjoitti
enkä kuka häntä minulle ensin siteerasi
minkä edestään löytää sen taakseen jättää
en enää pelkää pimeää