sinä pieni vihainen lohikäärme olkapäälläni

kärventyneitä siipiäsi räpyttelet

merimiehen tyylikkyydellä

kiroillen

pahinta aina odotat

mutta ymmärrän että pelkäät

pieni

et tiedä maailman rakkaudesta

enkä ole näyttänyt kovin hyvää

esimerkkiä

yritin hiljentää sut

mutta päädyin vain omaa kaulaa kuristamaan

kylkiluiden kautta hakata tieni sun luo

mutta se polku loppui siniseen

nyt lupaan lohduttaa

silittää päätäsi kun käsket taas 

niellä saippuaa

kertoa että heräät aamulla

lupaan valvoa vierellä

hengittää molempien puolesta