Piti vain sinut nähdä
Olin taas se sama  vanha
Ei rakasta itseään sen vertaa
Et osais anteeksi antaa
Itselleen ne kaikki sanat
Et olin suurimmaksi osaksi vaan
pilkan aihe
Poistua seurasta
Väärien ihmisten
Koska minähän olin vain ajan tappamista varten
Kun muilla tuuttaa varattua
Mitäköhän se kertoo
Ei minusta vaan heistä
Että niin usein piti seuraan minun alentua

Nykyään
minun kanssa aikaa vain vietetään

sitä kylkiluut oikeasti suojaavat

i

e

l

u

en tahdo näyttää kovalta
pitää ihmisiä loitolla
pidän vain vahvuuden tunteesta
en puhu nyt voimasta
tai vallasta
vaan vahvuudesta
siltä yleensä tuntuu
kun vetää maiharit jalkaan
onko kaunis aina haurasta
ja hetkellistä
tuskin
jos sitä suojelee
syvällä sydämmessä
ei anna hapettua pilalle

Olet niin suurpiirteinen
söisit varmaan luntakin jos sitä tällä hetkellä olisi
onhan se kylmää
ja puhtaan näköistä
niinkuin puolet siitä seurasta
josta aikasi vietät
välinpitämättömyytesi
onko se osa karismaa
vai heikkoutesi
kerro
kuiskaa
kirjoita
ripusta kyyhkysen nilkkaan
savumerkitkin osaan
sosiaalisena ihmisenä
tullut opeteltua

outo likinäkö mua vaivaa
näen nimittäin
vain
eiliseen

En tahdo ihmisiä lähelleni, jotka satuttavat minua.

En tarvitse

en ansaitse

en päästä lähelleni ihmisiä

jotka satuttavat minua

En halua lähelleni ihmisiä, jotka syyllistävät minua

teen sitä itse aivan tarpeeksi.

En tahdo lähelleni ihmisiä, jotka vaativat liikaa

en juo enää aamunkoittoon

riittämättömyyden  myrkkyä.

En halua lähelleni ihmisiä, jotka eivät kunnioita minua

olen kerännyt revittyjä arvonpaloja

kuronut itsetuntoni

tilkkutäkiksi

siinä haarniskani