Sivut

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

kumma kyllä
hienoihin juonenkäänteisiin ei haaskaa aikaansa
eteenpäin liikkuminen ongelmiin kaulaan asti uppoavana
saattaa olla tahmeaa
muttet näe
mitä edessäsi puhutaan
et voi edes juonitteluun turvautua
itseäs itsesäälin verkkoon sotkea
kaikki sanottiin aivan kuuloetäisyydellä
silmiin katsottiin

et voi mua syyttää
en salannut mitään
vaikka halunnut oisinkin
olin kiltisti
en lasejas särkenyt
kun se niin somasti multa kiellettiin
tämä pala kurkussani
kasvaa pian liian suureksi
joten
vielä kun se ulos mahtuu
sanon mitä pitänyt olisi
niin kauan sitten









keskiviikko 22. lokakuuta 2014

metallinhohtava ajatus pyörii ja tonkii mielesi nurkkia
ei jätä pienintäkään välähdystä katsomatta
kaikki se kipu
jota pakoon juokset
kaikki ne tummat varjot
joihin et halua sulautua
olet saarrettu
joudut kohtaamaan sen kaiken
käperryt kippuralle
niin pieneksi kuin osaat
silmät kiinni

kauhu riepottelee sinut kyyneliin
huudat mutta ääntäkään ei tule ulos
desibelit matkaavat sisäänpäin
kerääntyvät sielusi pinnalle
lopulta
ne yhdessä lähtevät ulos
suoristat itsesi
ja kiljut, itket
raastat pimeyden pois

ehkä vielä äänettömän huutamisen vaiheessa
olen jumissa
mutta tiedän
tiedän että joku päivä vielä laulan
jonakin päivänä

itken ilosta

maanantai 13. lokakuuta 2014

revin musteisista suonista
sormenpäistäni
kipeänsavuiset kiehkurat
sen näkee väestäni
joillain kääritty hiuksiin
toisilla silmän sulkeutuessa
voi sen nähdä vilahtavan
mutta silloin se onkin
kovin ohutta
tai todella hyvin piilossa
 .
tunnemme kipua
vaikka sen näyttää saa
loppuun asti on meidät kai tarkoitettu
palamaan
ellemme suutamme
vihdoin avaa
mustiin harsoihimme ylväästi hukkuen
tulee lorumme
loppumaan