vain yksi pianon kosketin soi
se matalimpaan yltävä
ei noin tummalla äänellä
kovin elävää tarinaa sävelletä
sopii siis täydellisesti
ääni mahonkia
silmät loistaa tyhjyyttään
kunnes terävöityy
eksyvät ohuet sormet
kirkkaalle koskettimelle
tuo outo käsipari
tahtoonsa taivuttelee
ei tarvitse edes
kosketusta
kuka sitten on ja miksi
voiko olla parempi  kanssa
kuin yksin
ne me quitte pas
jamais 

päästän hänet liian lähelle
näen enää vain yksin tanssivat
koskettimet
ihmiset
miten pitkään on liikaa
murto-osia vai vuosia
kunnes taas revin nuotit sielustani
arpikudoksen horroksesta
jatkamaan ikuisuutta