Sivut

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

arjen palasina

istun kuuntelemaan runon lausuntaa
ja toivon tuntevani jotain
minulle voi laittaa viestiä
voin vastatakkin
mutta en ole tavattavissa

katson itseäni peilistä
ja näen kohtia
joissa tulisi 
olla arpia

mutta miten muuten voisi
kuin sisäänpäin kasvaa
se painaa
muovaa minua
kun arvet nurjalla puolella
tervehtivät toisiaan

vaikken tunnista enää itseänikään


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti