kävelen hiekassa
täynnä kuoppia odottaen
minua kuin luullen
että olen päässyt pitkälle
kompastun nopeasti
nousen ylös hitaammin
kuin kynnet keskimäärin kasvavat
tarvitsen niitä
tarvitsen meitä
miksen voi olla käyrän mukainen
käyrä
ironinen nimi sille
miten asioiden pitäisi mennä
pieleen tietysti

pelkään vielä
lyöväni pääni niin kovaa
seinään
ettei tule enää kuhmua
vaan murtunut kallo
murtunut kuin sielu
pääseeköhän se silloin vapaaksi
Tunnen vain
Kun kuumottaa otsaa

siellä se hyörii 

nahkani toisella puolella 

pettyy ei pääsekkään 

pois

vielä

kumma olento olet
syvältä sydämestä asti
hakkaa patarumpu
painavasti
olet kiinnittynyt
halaat kuin käärme
kierrät rannetta
purematta
niele et
sinisilmäisiä lauseita
tai valheita
haalean vaaleita
kuin silmien pilke

sinä pieni vihainen lohikäärme olkapäälläni

kärventyneitä siipiäsi räpyttelet

merimiehen tyylikkyydellä

kiroillen

pahinta aina odotat

mutta ymmärrän että pelkäät

pieni

et tiedä maailman rakkaudesta

enkä ole näyttänyt kovin hyvää

esimerkkiä

yritin hiljentää sut

mutta päädyin vain omaa kaulaa kuristamaan

kylkiluiden kautta hakata tieni sun luo

mutta se polku loppui siniseen

nyt lupaan lohduttaa

silittää päätäsi kun käsket taas 

niellä saippuaa

kertoa että heräät aamulla

lupaan valvoa vierellä

hengittää molempien puolesta

syvää väsymystä
samat urat kaartaa
bussi vailla raiteita

           ratti kääntyy?!mitä!?

naurat ja katsot minua
silmät pyörii luomien alla

           niinhän se
           jos sitä vain kääntää

mutta samaa ympyrää olet kiertänyt aina
ja olemme me

            mietitkö taas 
            älä vaivaa kaunista päätä
            se on niille
            joilla ei ole muuta

mitä meillä sitten on
            
             mietin askelia
             ja hyppyä
             niiaat
             ilman hymyä
             se erottaa meidät muista

ja se
ettemme osaa muuta

             

tämän täytyy
loppua
jos en rakasta itseänikään
miten voisin sietää toisen puutteita
huonoja päiviä
onnellisena elämäni loppuun asti

kelaan muistia seitsemäntoista vuoden
mitä olen tehnyt
miksi vihaan itseäni
miksi yllätyn kun muut osoittavat iloa
halaavat minut nähdessään
tämän täytyy
loppua
jos en rakasta itseänikään
miten voin
huonoja päiviä
elämäni loppuun asti
kestää

itkin kuin pieni palanen
hyörin tuntemattomia katuja pitkin
patjan lämmöstä uneksin
ja itkin koska tunsin
että kukaan maan päällä ei puolestani
samoja palveluksia koskaan tekisi
itseni tähän tilanteeseen asetin
miksen osaa olla kylmä
kuten kaikki
muutkin