suloiset sanat
miten pystyvät sen kovan suodatuksen läpi
sydänkammioon asti leviämään
lämpöä savuttamaan
onko se totuus
onko se aitoa
kenties osa taktiikkaa
sulattaa
tiedän vain
 tahdo koskaan ikinä
ainakaan toivottavasti
tunteen tuottajasta eroon en

tahdon rakastaa jotakuta
joka pelkää yhtä paljon automaattiovia
pysyä reunojen sisäpuolella
karttaa halkeamia
turvallisen kainalossa

hermorauniot yhdessä
sortuvat lähes kestäväksi

luulet ehkä tuntevasi

suurta iloa

kun saat huonot puoleni esiin raavittua

onhan se toisaalta hienoa

että jaksaa ärsyttää jotakuta niin pitkään

ettei ole enää muuta vaihtoehtoa

kuin paiskoa

hengitys höyryää
ihan hiljaa observoin
näiden merivedensinisten takaa
toiset kutsuvat sitä ilmeettömyydeksi
minä  sisäiseksi rauhaksi
tiedän, että joku tän kohta rikkoo
otan kaiken siis irti
nimittäin tämän sirpaleista
ei enää mitään kokoon saa

jonain päivänä vielä
tähtiin liukastutaan
on kipu saartanut yhdyskunnan
ei toivonhivenkään
pääse karkuun nälkäisiltä ihmisraunioilta
kollektiivinen maailmantuska
polttaa kaikkien rintaa
silloin
silloin et ole yksin
kaikki ymmärtävät
millaista oli sun arkesi
silloin
silloin kerrot kaikille
silloin opastat kaikki uloskäynneille
konttasit perille jo aiemmin
osaat nyt tien vaikka silmät kiinni
silloin
silloin tuskalles tulee merkitys, syy
pääsee katkeruutes vihdoin haihtumaan

älä anna olla
aivasta päin naamaa
jos joku uskaltaa väittää
että voit muuttua tahtomalla

älä pelkää itseäs ilmaista
muut saa nauraa
jos sillä ne luulee sun murtuvan
sun ei nimittäin tarvii kuunnella

tiedä olevas niiden yläpuolella

nimettömänä voisin töitä tehdä
ihmiset tulkitsis itsensä pohjalta
ei sen
mitä luulevat minun ajatelleen
sillä
jos kerrankin ollaan rehellisiä
(ainahan)
en aina tiedä itsekkään

älä esitä yllättynyttä
suurin osa meistä on ihmisiä