mun täytyy taas kirjoittaa
hihat peukaloon asti vetää
ja kolmen promillen humalaa jäljittelevät sormeni
antaa kirjaimia maalata
itää.
ihan liian kauan
kartin tätä paikkaa
näitä oransseja raameja
tyhjää kirjoitustilaa
ja aivan turhaan.
tänne mä itken
täällä huutoon purskahdan
itseni aseista riisun
hymyilen
vapaasti
hampaat
esillä.
rakastan tätä tunnetta
tilannetta tajutonta
olotilaa ajatonta
en lopeta koskaan kokonaan toivon.