Ranteen harjut
väsyneet sormet
terävät kynnet
tylsä katse
valuu
lakka
himmeät helmet
uuden kutsumattoman kiillon
päälleen huurruttaa
väkevä henkäys
vain
ja olen taas jotain mitä sinä tarvitset 

Minä
olen hiljainen sopimus
jota kukaan ei allekirjoita
syvä silmäpari
jonka taakse voit vain uneksia
sukeltavasi
sinua varten
riisuisin haarniskan
hajottaisin ruosteenharmaat
sammaloituneet suojamuurini
jos niiden sisällä olisi jotain
sinua varten
ajatellen
ei kukaan tahdo uhrautua
vain huomatakseen
että on liian myöhäistä
suojelen sinua
käytän tämän kalskean hopean loppuun
ei ole mitään
mitä lommot painaisivat sisään
suoja muuttui sisällöksi

mikä hymy 
kuopat 
rystysteni suojat 
vesipisaran syvä 
uoma
en tarvitse näitä 
lyöt 
kuin tietäisit 
sijaitseeko kaikkien sydän
samassa paikassa?
En tahdo uskoa 
omalla puolella
muuten
väistäisit