kun ei suunnittele
näe liian tarkkoja unia
ei pety niin kamalasti
viehän se ilon
olet kuin hermokimppuista jauhelihaa
samalla turta
samalla--
tuohan se pelon
ettei koskaan tiedä mitä haluaa
saati saa sitä
kun ei koskaan pyytänyt

ojentaa kätensä kuittia varten
vaikka pudisti päätään ei-tarvitsevasti

romahtaa lattialle
samalla leipoo huulillaan kuin savurenkaita
 ei muuta

miksi uskot silmiäni muttet valheitani
siinä missä
se olen  vain minä
rivien välissä