Viistovalo paljastaa pölyn tutkimattomilta seinänvieruksilta
ilta ei unohtanut minua taaskaan
hiljempaa kuin kuolleet säryn
lasken itseni pää edellä
kynnenaluset valkeina ja mieli
mietinkö taas sinua
varon ruumiita kun perille
uin enkä koskaan unohda
miten kipeästi tahtoisin muiden tietävän
kenen tahansa
kun silvon pohjapiirrustuksia
ulos kaikki mikä EI
yritän ymmärtää
etten ole järjissäni
odottaa kunnes aamu mukanaan
toisi jotain maailmasta johon
tarttua

mustiin sulkiin peittyvä hiillos
etsit liian syvältä vuorosanojasi        
nuo orjalliset nuottisi            
kattojen ylle pian leijailevat
hormia pitkin                        
vuorosanasi
ahmin ne tarkoituksella
sitkeät kuin piki ja tästedes
improvisaatio
etulinjallasi
älä piileksi
on aika tanssia
et inhoa sitä
vaan heidän askeliaan

Muhkurainen nainen
pisamat löytävät paikkansa
miksi silmäkulmista
joka  säde maalaa jotain näkyviin
jos se on kauneuspilkku
entä loput

huoli
synkkä varjo joka katkaisee puut tieltään
ne jotka suojasivat
ne jotka päästivät kaiken läpi
jotka näyttivät olevan
juurineen
irti
voiko juurtua tarpeeksi pitkälle löytääkseen maata
merta näkyvissä
aina

Kytevä tuhon alku
leviää ihon alla kun viisi minuuttia kylmää vettä
on ylitetty reippaasti
eivät kaikki polut
eksyneen tallaamina
ole alkuaan saaneet
Vaikka suojaudun usein mustaan
tämä kulotus voi näyttää olevan aina huipussaan
silti
kun vapautuu menneisyydestä
voi keskittää voimaa