tumppaat vihaiset lauseesi minuun
sattuuko oikeasti niin paljon
orvaskesi karrelle käpristyy tuhkan paineessa
kuulostaa ainakin kipeältä
         puren huultani ja yritän etsiä sielua silmistäsi
kaikki jatkui samanlaisena
olit räväkän maineessa
itse en sinua nähnyt
muuna kuin hirviönä
joka tappaa toivon ja jättää henkiin
eikä kukaan säästy häpeältä
sitä puolta itsestäsi
et ehkä näyttänyt minulle
jota esitit päivätyönä

anteeksiantoni on lukossa
ei riitä että unohtaa
pitäisi ymmärtää
kuvittele  virneeni kun sanon tuon