Voin
pahoin
miten
vaivoin
kai kuvittelen
ehkä herään
aamulla
täynnä rakkautta
tai sitten en
vai voin?
Kai voin
jos vain unet eivät herätessäni
muuttuisi painajaisiksi
alitajunnan kurjaksi
petokseksi
tyhjiksi lupauksiksi
enkä väistelisi kaihtimen puutteellisia rakoja
en kaivautuisi untuviin
etsisi hiilien seasta
uutta siipiparia
turhaan

Annatko kaiken pois?
loputtomat lankakerät laatikon kulmassa
helposti sekoittuvat
verenkaltaiset aineet suonissa
tarvitaan vain teippiä ja purolankaa
liian kaunista että viiltäisin katki
jokin tahtoo ulos
kätketyt huudot ja kirosanat
terävät lauseet
kyyneleet naurun takana
jokainen hörähdys kätkee valtameren

annat kaiken pois
vaikkei sinulla ole mitään
huuli halki ja elämä edessä
niin sinulle sanotaan
puhallat ripsen peukalolta taivaan tuuliin
toivot itsesi vielä kauemmas

mutta olet nyt niin lähellä

itseäsi

puhtainta sinua

soit nyt kauniimmin kuin koskaan

kuin mahonkipuisen flyygelin
tummat sointusi yllättää
et kalsku muovia
enää

ihmiset katsovat sinua
lomakuvissaan
tästä pienestä kaupungista
miettien mitä sinä olet
oletko olemassa
vain kuvissa
hajotettuna maailman albumeihin
ja kellastuneisiin filmeihin
kuka sinut
vai mitä sinä näet
elämää tästä reunoiltaan kuroutuvasta
karkaa ennenkuin lähettävät kotiin

olen ikuinen juoksija

minkä luokse?

enemminkin luota pois

välillä kompastun

kierin itkien

joku ylös nostaa

kiitän

ennen kuin sitä edes itse tajuaa

pään sisäinen ääni huutaa

juokse

juokse karkuun

et osaa tilanteessa tässä käyttäytyä laisinkaan

saati missään muussakaan

älä edes vaivaudu

kun toivoo

niin pettyy

ja kun rakastaa

niin sattuu

tässä peilitalossa

on vain ovi sisään

joku uloskäynnin nielaisi

törmäilet vain seiniin jotka irvistävät takaisin

jos vain tietäisin

jos vain tietäisin miten käyttäytyä

ennen oli ratkaisu

nojauduin myötäilyyn

mutta se tuki taipuu

vain yksi pianon kosketin soi
se matalimpaan yltävä
ei noin tummalla äänellä
kovin elävää tarinaa sävelletä
sopii siis täydellisesti
ääni mahonkia
silmät loistaa tyhjyyttään
kunnes terävöityy
eksyvät ohuet sormet
kirkkaalle koskettimelle
tuo outo käsipari
tahtoonsa taivuttelee
ei tarvitse edes
kosketusta
kuka sitten on ja miksi
voiko olla parempi  kanssa
kuin yksin
ne me quitte pas
jamais 

päästän hänet liian lähelle
näen enää vain yksin tanssivat
koskettimet
ihmiset
miten pitkään on liikaa
murto-osia vai vuosia
kunnes taas revin nuotit sielustani
arpikudoksen horroksesta
jatkamaan ikuisuutta

en
olemaan paikallani
liikkumaan
pysty näitä rekkoja
pieniä maastureita
polkuautoja
väistämään kaikkia
pysty

on minut sidottu keskelle
nelikaistapääni valtatietä
voisi olla huonommin kuitenkin
olen mieluummin este kuin tiehidaste
olla huonommin
voisin olla yksin

ystävät kummia
peili
joka kaunistaa
eihän se ole niiden tehtävä
silti lämmittää
kertovat että olet tärkeä
pyörität silmiäsi ja päätäsi
kuin joku olisi huitaissut mailalla
ja kun saat kiinni sanoista korvissasi
tätä et saa särkeä