mutta en itse enää vaivautuisi

tiedän millaista minua on rakastaa

suudella yksisuuntaisen peilin lävitse

huurrun helposti

teräväksi satutit itsesi

ei äänihuultesi vertaa

onko ikiroutaa

tarkoitus sulattaa

minulle saa huutaa?

itse en enää vaivautuisi

en tiedä sinusta

kun ei suunnittele
näe liian tarkkoja unia
ei pety niin kamalasti
viehän se ilon
olet kuin hermokimppuista jauhelihaa
samalla turta
samalla--
tuohan se pelon
ettei koskaan tiedä mitä haluaa
saati saa sitä
kun ei koskaan pyytänyt

ojentaa kätensä kuittia varten
vaikka pudisti päätään ei-tarvitsevasti

romahtaa lattialle
samalla leipoo huulillaan kuin savurenkaita
 ei muuta

miksi uskot silmiäni muttet valheitani
siinä missä
se olen  vain minä
rivien välissä

Jos kuulisin ääniä
hyppäisin suttuisesta kuulisin sinut
taka-ikkunasta
kuski ei erottaisi 
pienestä koirasta
takapeiliin katsoessaan

huudan
ettet kuule pääni
et voi satuttaa ääni-eristykset
                       voiko niitä raottaa
                       
                       
en
tule jaksa enää
koskaan olla
antamaan vihainen
anteeksi
              miksen pysty sanomaan tästä mitään
VOISI OLLA VARMAAN VAIKUTTAVAMPAA
JOS OLISIN PAIKALLA
 KUN YLIVIIVAAT
                                   ennemmin tähän
                                   kuin seinään tai-
ET ANNA LUPAA
VOITTAA TÄTÄ
                                   luuletko ansaitsevasi sen
                                 



               

Vaatii 20 milligrammaa
oppia kaikumaan
40 milligramman päässä
normaalimpi elämä
että voi itseään silmiin katsoa
Voin ihan hyvin kiitos
saati ketään muuta
Kestän kyllä
en tiedä pysyisinkö kasassa
ilman tätä painetta

lempeämmin silmin kaiken
havaitsen
aivan liikaa
kuten ennenkin
se jää nyt sille
tasolleen
se ei pääse mukaan

näitä käytetään
että voisi nukahtaa
minut nämä tuntuvat
painajaisistani ravistelevan
se jos jokin on
huono merkki
anna minun vielä hetken
"Nukkua"
uusi resepti
että ehdin vielä
sille vastaavan löytää

uusi minulle aikaa
perehtyä henkiseen
                                 

Ranteen harjut
väsyneet sormet
terävät kynnet
tylsä katse
valuu
lakka
himmeät helmet
uuden kutsumattoman kiillon
päälleen huurruttaa
väkevä henkäys
vain
ja olen taas jotain mitä sinä tarvitset 

Minä
olen hiljainen sopimus
jota kukaan ei allekirjoita
syvä silmäpari
jonka taakse voit vain uneksia
sukeltavasi
sinua varten
riisuisin haarniskan
hajottaisin ruosteenharmaat
sammaloituneet suojamuurini
jos niiden sisällä olisi jotain
sinua varten
ajatellen
ei kukaan tahdo uhrautua
vain huomatakseen
että on liian myöhäistä
suojelen sinua
käytän tämän kalskean hopean loppuun
ei ole mitään
mitä lommot painaisivat sisään
suoja muuttui sisällöksi

mikä hymy 
kuopat 
rystysteni suojat 
vesipisaran syvä 
uoma
en tarvitse näitä 
lyöt 
kuin tietäisit 
sijaitseeko kaikkien sydän
samassa paikassa?
En tahdo uskoa 
omalla puolella
muuten
väistäisit

Voin
pahoin
miten
vaivoin
kai kuvittelen
ehkä herään
aamulla
täynnä rakkautta
tai sitten en
vai voin?
Kai voin
jos vain unet eivät herätessäni
muuttuisi painajaisiksi
alitajunnan kurjaksi
petokseksi
tyhjiksi lupauksiksi
enkä väistelisi kaihtimen puutteellisia rakoja
en kaivautuisi untuviin
etsisi hiilien seasta
uutta siipiparia
turhaan

Annatko kaiken pois?
loputtomat lankakerät laatikon kulmassa
helposti sekoittuvat
verenkaltaiset aineet suonissa
tarvitaan vain teippiä ja purolankaa
liian kaunista että viiltäisin katki
jokin tahtoo ulos
kätketyt huudot ja kirosanat
terävät lauseet
kyyneleet naurun takana
jokainen hörähdys kätkee valtameren

annat kaiken pois
vaikkei sinulla ole mitään
huuli halki ja elämä edessä
niin sinulle sanotaan
puhallat ripsen peukalolta taivaan tuuliin
toivot itsesi vielä kauemmas

mutta olet nyt niin lähellä

itseäsi

puhtainta sinua

soit nyt kauniimmin kuin koskaan

kuin mahonkipuisen flyygelin
tummat sointusi yllättää
et kalsku muovia
enää