Viistovalo paljastaa pölyn tutkimattomilta seinänvieruksilta
ilta ei unohtanut minua taaskaan
hiljempaa kuin kuolleet säryn
lasken itseni pää edellä
kynnenaluset valkeina ja mieli
mietinkö taas sinua
varon ruumiita kun perille
uin enkä koskaan unohda
miten kipeästi tahtoisin muiden tietävän
kenen tahansa
kun silvon pohjapiirrustuksia
ulos kaikki mikä EI
yritän ymmärtää
etten ole järjissäni
odottaa kunnes aamu mukanaan
toisi jotain maailmasta johon
tarttua

mustiin sulkiin peittyvä hiillos
etsit liian syvältä vuorosanojasi        
nuo orjalliset nuottisi            
kattojen ylle pian leijailevat
hormia pitkin                        
vuorosanasi
ahmin ne tarkoituksella
sitkeät kuin piki ja tästedes
improvisaatio
etulinjallasi
älä piileksi
on aika tanssia
et inhoa sitä
vaan heidän askeliaan

Muhkurainen nainen
pisamat löytävät paikkansa
miksi silmäkulmista
joka  säde maalaa jotain näkyviin
jos se on kauneuspilkku
entä loput

huoli
synkkä varjo joka katkaisee puut tieltään
ne jotka suojasivat
ne jotka päästivät kaiken läpi
jotka näyttivät olevan
juurineen
irti
voiko juurtua tarpeeksi pitkälle löytääkseen maata
merta näkyvissä
aina

Kytevä tuhon alku
leviää ihon alla kun viisi minuuttia kylmää vettä
on ylitetty reippaasti
eivät kaikki polut
eksyneen tallaamina
ole alkuaan saaneet
Vaikka suojaudun usein mustaan
tämä kulotus voi näyttää olevan aina huipussaan
silti
kun vapautuu menneisyydestä
voi keskittää voimaa

mutta en itse enää vaivautuisi

tiedän millaista minua on rakastaa

suudella yksisuuntaisen peilin lävitse

huurrun helposti

teräväksi satutit itsesi

ei äänihuultesi vertaa

onko ikiroutaa

tarkoitus sulattaa

minulle saa huutaa?

itse en enää vaivautuisi

en tiedä sinusta

kun ei suunnittele
näe liian tarkkoja unia
ei pety niin kamalasti
viehän se ilon
olet kuin hermokimppuista jauhelihaa
samalla turta
samalla--
tuohan se pelon
ettei koskaan tiedä mitä haluaa
saati saa sitä
kun ei koskaan pyytänyt

ojentaa kätensä kuittia varten
vaikka pudisti päätään ei-tarvitsevasti

romahtaa lattialle
samalla leipoo huulillaan kuin savurenkaita
 ei muuta

miksi uskot silmiäni muttet valheitani
siinä missä
se olen  vain minä
rivien välissä

Jos kuulisin ääniä
hyppäisin suttuisesta kuulisin sinut
taka-ikkunasta
kuski ei erottaisi 
pienestä koirasta
takapeiliin katsoessaan

huudan
ettet kuule pääni
et voi satuttaa ääni-eristykset
                       voiko niitä raottaa
                       
                       
en
tule jaksa enää
koskaan olla
antamaan vihainen
anteeksi
              miksen pysty sanomaan tästä mitään
VOISI OLLA VARMAAN VAIKUTTAVAMPAA
JOS OLISIN PAIKALLA
 KUN YLIVIIVAAT
                                   ennemmin tähän
                                   kuin seinään tai-
ET ANNA LUPAA
VOITTAA TÄTÄ
                                   luuletko ansaitsevasi sen
                                 



               

Vaatii 20 milligrammaa
oppia kaikumaan
40 milligramman päässä
normaalimpi elämä
että voi itseään silmiin katsoa
Voin ihan hyvin kiitos
saati ketään muuta
Kestän kyllä
en tiedä pysyisinkö kasassa
ilman tätä painetta

lempeämmin silmin kaiken
havaitsen
aivan liikaa
kuten ennenkin
se jää nyt sille
tasolleen
se ei pääse mukaan

näitä käytetään
että voisi nukahtaa
minut nämä tuntuvat
painajaisistani ravistelevan
se jos jokin on
huono merkki
anna minun vielä hetken
"Nukkua"
uusi resepti
että ehdin vielä
sille vastaavan löytää

uusi minulle aikaa
perehtyä henkiseen