En enää pelkää pimeää
sinä olet sielläkin
et ole pisara meressä
vaan koko meri yhdessä pisarassa
en muista kuka sen kirjoitti
enkä kuka häntä minulle ensin siteerasi
minkä edestään löytää sen taakseen jättää
en enää pelkää pimeää

tahdon olla yksin

vaikken ole silloin koskaan kunnossa

en kai tahdo kappaleitani

muiden vereen kiertämään

sydämessä toisiinsa törmäämään

myöhemmin saumani lipsuvat

ennemmin

miten voisi olla vain köyden toisessa päässä

voin repiä myös toiseen suuntaan

miten voin irrottautua

sitä tämä kai on

American Beauty

räntäloska suutelee terävästi silmään
en suostu pysähtymään
sumuinen katse ei rekisteröi
elän diashowta
lumikasa valuu katolta
päästää irti
en tiedä
en osaa odottaa
kunnes en näe enää

nenänpää kastuu
lämmin hengitys hönkii otsaan
tummat uikuttavat silmät
millimetrien päässä kasvoistani
nostat kulmiasi
peitän kasvoni
silkkiturkkisi suojaan
en osannut sinua pelastaa
antanut kuolla järven rantaan
tulitko minua
hakemaan
takaraivoni tahtoo levitä asvaltille
ei ketään näkemässä
hakemassa
pääni pysyy kasassa
nenänpääni on kuiva
aina tarkistin
jään tähän

minulla on kaikki edellytykset
miten tunnistaminen on muka tuntemista
kurkkuusi tarttuvat lauseet kuristavat minutkin hiljaiseksi
tyhmä en ole
kun mikään ei kestä
on mennyttä kai syystä
se mitä joskus olin
hautautuu
ja se mitä joskus olen
paljastuu

Lapselle
tahdoin sinusta vahvan ja vapaan
jos en sinua koskaan tapaa
olen aina ollut liian nuori tai vanha puhumaan
vähät siitä
ole eri nainen
Se
jonka silmistä näkee ettei ole pahoillaan
ilman syytä
ole erilainen
lupaathan
sano mitä tarkoitat
ennenkuin muut kerkeävät
tiedä järjetön merkityksesi
osaat ehkä arvostaa sitä niin
muissakin
ojenna kätesi
tiedä kuitenkin
ettei se tyhjänä
tule pysymään
tempaise käsi itsellesi
varoen pidä kiinni
kun olet varma
älä päästä irti

Silmä mustana rakkaudesta
siitä se mieskin mätkii
kanna kuin kunniamerkkiä
muita ei naisille tässä sodassa jaeta
arvet vain kasvattavat ihon paksummaksi
olen kohta mahdoton rikkoa
ellet vaihda rystystesi paikkaa
laskeutua
tavujen paikkoja
viiltää
voit haukkua niin paljon kuin jaksat
ulista paikoista joista eniten inhoan itsessäni
rakastan niitä koko ajan enemmän
sillä meillä on yhteinen
vihollinen

jätän jälkeeni vain korvalorut
jotka muistat vaikket voikkaan päälle astua
taas puen
varasanastooni
turvaudun
tiedän ettei se
ole mun asiani tervehtyä
enemmänkin sairastua

tasapainohäiriöni ei vaikuta kävelyyn
vaan sydämen sykkeeseen
siihen miten vastaan
kun udellaan miten pärjäät omillasi
on taidetta väistää kysymys
vaikka onnistut
olet tehnyt vastustajalle maalin
kuka on tässä vihollinen
miksen osaa muuttaa ajatelmieni asetelmaa
ei näy verikokeissa
vaikka miten moneen putkeen kyynärtaivettani tyhjennätte
miten paljon aikaa vietän hiljaa
seulanne
ei saa
otetta