arjen palasina

istun kuuntelemaan runon lausuntaa
ja toivon tuntevani jotain
minulle voi laittaa viestiä
voin vastatakkin
mutta en ole tavattavissa

katson itseäni peilistä
ja näen kohtia
joissa tulisi 
olla arpia

mutta miten muuten voisi
kuin sisäänpäin kasvaa
se painaa
muovaa minua
kun arvet nurjalla puolella
tervehtivät toisiaan

vaikken tunnista enää itseänikään

En ole kaltaisesi nainen
vaan valas
laulan liian kovaa
en polski jalat veden alla
nuku sievästi vieressäsi
kun kerroin että hautajaisissani syödään suklaakakkua
et näyttänyt edes kuuntelevasi
vaan tiputit astiat käsistäsi
pyysin anteeksi seuraavana päivänä
ilman kukkia
ne kuolevat
enkä halunnut muistuttaa
olen ehkä valas
ehkä hyvä vain
keksimään muuta tekemistä
nukkumaan liian pitkään
lapsia hämmentämään
ja innostumaan

en jaksa olla siitä itselleni vihainen

Tulevaisuudessa ei ole menneisyyttä
verenhukkaa
tai muovipusseja
kilpikonnat tukehtuvat luonnollisiin syihin
norppien kuoltua
sama laiska energia
suunnataankin kyihin
Arkadianmäen rappusilla
samalla kun huono-osaisten paha mieli
poistetaan kuin hippokampus
teräspillillä
hyvinvointi mitataan
laadukkaalla kännillä
ei ole huomista ei ole eilistä
on vain tämä hetki
ja se tulee tärvätä

tumppaat vihaiset lauseesi minuun
sattuuko oikeasti niin paljon
orvaskesi karrelle käpristyy tuhkan paineessa
kuulostaa ainakin kipeältä
         puren huultani ja yritän etsiä sielua silmistäsi
kaikki jatkui samanlaisena
olit räväkän maineessa
itse en sinua nähnyt
muuna kuin hirviönä
joka tappaa toivon ja jättää henkiin
eikä kukaan säästy häpeältä
sitä puolta itsestäsi
et ehkä näyttänyt minulle
jota esitit päivätyönä

anteeksiantoni on lukossa
ei riitä että unohtaa
pitäisi ymmärtää
kuvittele  virneeni kun sanon tuon

Tämä on anteeksipyyntö
olette sujauttaneet pikselioveni alta pieniä viestejä
jotka innostavat minua
kirjoittamaan
sanomaan jotain välilyönnein
mutta olenko onnistunut kaikkea siitä irti ottamaan?
Välillä olen kuin ei tätä tyhjän paperin mahdollisuutta olisikaan
Mihin päähäni muhennoksesta nousevat "runot"
oikein unohtuivat
liian moni valunut huomiotta takaisin eikä ehkä enää palaa.
Joten kumarrus teille kaikille yhdelletoista.
Kiitos.

Todisteita ettei tarvitse huolestua

Pelkään jokin päivä tajuavani

etten tule koskaan parantumaan 

ja mitä se tarkoittaa 

pelkään että luulen etten 

voisi jaksaa

 ihminen kestää mitä vain kymmenen sekunttia 

mutten koskaan pääse edes kuuteen

sillä se on paha

Enkä voi aloittaa alusta sillä sehän oli kymmenen sekuntia

Saatan jäädä myös
Kahteen

Paitsi sehän merkitsisi kuolemaa

Yksi

Yksi

Ylsi 

yksi 

yksi 

yksi 

yski 

yksi

Täytyy paeta

en voi sanoa mitään

heidän tulee huomata

Mutta miten

Miten kynsiviila

teroitetaan 

näin

se kuiskii

opastaa sormilla hivelee ranteeni kainalon kuopasta sormenpäähän

Tämän pitäisi riittää

Näkyä

Viistovalo paljastaa pölyn tutkimattomilta seinänvieruksilta
ilta ei unohtanut minua taaskaan
hiljempaa kuin kuolleet säryn
lasken itseni pää edellä
kynnenaluset valkeina ja mieli
mietinkö taas sinua
varon ruumiita kun perille
uin enkä koskaan unohda
miten kipeästi tahtoisin muiden tietävän
kenen tahansa
kun silvon pohjapiirrustuksia
ulos kaikki mikä EI
yritän ymmärtää
etten ole järjissäni
odottaa kunnes aamu mukanaan
toisi jotain maailmasta johon
tarttua